(Teksti on julkaistu Einari Vuorelan seuran jäsenjulkaisussa 2021)
Kaunis kesäkuinen päivä helli Vuorela-vaellukselle lähtijöitä Multian kirjasto-kuntotalon pihassa. Pian joukko oli jo Teikarintiellä polunpäässä, jossa jakauduttiin kahteen ryhmään; osa lähti vaellukselle korkeammalle mäelle nousevaa polkua, osa suuntasi alkumatkalle matalammalla reitillä, Sinervän rantaa ja tietä pitkin.
Hiljainen kuusikko ympäröi mäelle nousijoita. Lintujakaan ei juuri kuulunut. Vain hiljainen tuuli humisi kuusten latvuksissa. Puolihämärässä metsässä tunnelma oli lähes sadunomainen; valo ja varjo leikittelivät sammalikossa ja herättivät mielikuvituksen lentoon.
Siellä vihreän verhossa oli helppoa kuulla kelopuun kannel, tavoitella kiurun portaita ja tavata puiden varjoja – aavistella ehkä nuoren Einarin ajatuksia.
Nuoren Einarin koulupolun maisemat lumosivat, leikittelivät, hellivät ja ihastuttivat. Maisemaan mahtui niin korpea, suota, kuivaa kangasta, jylhiä kallioita, kaunis Sinervä, kirkas Valkeinen, niittyjä, mäkiä kuin koivikkoakin.
Kesäkuun aurinko kultasi maisemat, vireä tuuli karkotti hyttyset ja hyvä seura sai päivän tuntumaan kuin pitemmältäkin lomalta.
Mäen päältä aukesi viimeisenä kaunis ja kotoinen suomalainen maisema: punainen tupa, pihapiirissä aitta, sauna ja kaivo, niityt tulvillaan kurjenpolvia, niittyleinikkejä ja puna-ailakkia. Ne kaikki todella kukkivat jo! Metsien kätköissä oli vielä leijaillut paikoin kielontuoksua, tuikkinut aina iloisia metsätähtiä, nähty lakan kukkivan ja talvikkikin nupullaan. Kesä oli siis kuin varkain jo lähes kauneimmillaan, juhannus kohta tulollaan - ja vaelluksen päätös käsillä.
Vuorelaan saavuttuamme vastassa oli ystävällistä ja iloista väkeä, kahvila sekä avoimet ovet kirjailijakoti Vuorelaan. Puheensorina täytti tavallisesti hiljaisemman pihapiirin; kotipääskyt ja rastaat saattoivat ihmetellä moista menoa! Osa vaeltajista lähti vielä paluumatkalle kohti Multiaa samaa reittiä, osa toisin keinoin kohti kotejaan.
Tuskinpa täydellisempää vaelluspäivää voisi ollakaan! Ja reittikin on mitä parhain: se on helppo kulkea ja antaa kattavan katsauksen keskisuomalaiseen sielunmaisemaan; siihen samaan, jonka Einari Vuorela on punonut runoissaan kauniisti sanoiksi. Suosittelen vilpittömästi tutustumaan molempiin, reittiin ja runouteen, kun vain on mahdollisuus!
Lämpimin kiitoksin, Hannele Helin